Koronan kanssa on edelleen elettävä, keksittävä pienen tartuntariskin tekemistä. Liikunta, uudet paikat, kauniit näkymät ja esineet sekä hyvä seura ovat hyviä tapoja pitää itsensä virkeänä. Niinpä lähdimme Tiinan kanssa retkelle eli pyöräilimme Kauniaisiin, josta fillareiden kanssa junan kyytiin ja Järvenpäähän, josta edelleen pyöräillen kohti Kellokoskea. Teemana oli, että Matka on tärkein, kurkataan kaikkea, mikä mielenkiintoiselta vaikuttaa.
Nuuksio. Loppusyksyn satumainen hetki Sorlammella. Nuuksiontielle kun pääsimme, ällistyimme näkymää. Pitkäjärven yllä oli sinertyvä usva kuin animoidussa elokuvassa tai laveerauksessa. Kaunista.
Karhunkierros on klassikko. Ei ihan vaellusta, ei ihan Lappia, mutta ihan riittävästi kilometrejä rinkan ja teltan ulkoiluttamiseen sekä pään tuulettamiseen. Aina ennen juhannusta ja hyttysiä.
Saaristo. Ulko-Tammio, saari lähellä Venäjän rajaa. Ja Tammio, joka oli kuin aikamatka menneisyyteen - ei liikennemerkkejä, asfalttia tai sähköjohtoja. Vanhan ajan syrjäinen kalastajakylä - aito ja alkuperäinen.
Hossa ja Lieksan vaskiviikko. Kulttuuria, patikointia ja melontaa. Pielinen on mahtava. Hossa yllätti monipuolisuudellaan ja upeilla maisemillaan, hyvillä palveluillaan sekä patikka- ja melontareiteillään.
Hetta-Pallas. Aakeeta ja laakeeta, nousua ja laskua, tuulta ja sadetta, vilua ja väsymystä. Tulet ja pannukahvit. Tulet ja iltateet sekä tujaus lämmikettä. Lopussa hillitöntä naurua, ihan silkasta väsymyksestä.
Teijo on oma kiva metsäinen maailmansa. Yöpyminen laavussa Puolakkajärven rannalla, ikimuistoinen auringonlasku ja auringonnousu, joutsenten muutto ja mainio sienisaalis.