Pyöräillen pitkin Aurajoen vartta
14.9.2021 uhmasin Koronaa ja lähdin junalla aamusella Turkuun päätäni tuulettamaan. Edellisenä iltana olin rekisteröitynyt Föli-fillarin käyttäjäksi, sillä tavoitteena oli ottaa Aurajoen vartta haltuun pyöräillen. Joskus joku laittoi Twitteriin kuvan padosta, minkä johdosta tsekkasin alueen kartalta ja havaitsin sen olevan kivaa pyöräilymaastoa. Mutta en mä Turkuun asti pelkästään pyöräilemään olisi lähtenyt, houkuttimena oli myös Anu Pentikin näyttely Wäinö Aaltosen museossa, yhdessä lempimuseoistani.
Noh, rautatieaseman edessä oli Föli-fillareita houkutteleva rivi, mutta pyörän irrottaminen telineestä vaati puolen tunnin venkoilun vilpoisassa syystuulessa. Rekisteröinnissä oli joku painike jäänyt klikkaamatta, joten homma ei sujunut, ei sitten millään. Piti jopa chättäillä Föli-asiakaspalvelun kanssa, jotta loputtoman kännykän räpläämisen ja rekisteröinnin viimeistelyn jälkeen sain fillarin irti siitä perhanan pyörätelineestä. Jestas, että osasi olla työläs kaupunkipyöräsysteemi - ei jatkoon. Mainiota, että systeemi ja pyörät uusitaan. Sählääminen kuitenkin unohtui nopeasti, kun nappikuulokkeissa alkoi GoogleMaps antamaan ajo-ohjeita Halistenkoskelle. Eteenpäin, sanoi mummu Turussa. Fölillä oli yllättävän köykäistä ajella. Kahden tunnin sompailu kustansi 4 €. Fillarin jätin kaupunginteatterin telineeseen, Wäinö Aaltosen museon naapuriin.
Jotkut hetket piirtyvät mieleen toisia selkeämmin. Semmoinen hetki osui kohdalle, kun huristelin huolettomana Aurajokea ylittävällä sillalla. Serkkuni soitti ja kertoi, että iäkäs isäni oli juuri viety huonokuntoisena ambulanssilla OYSiin. Elämässä käynnistyi vaihe, jossa mieltä mylläsi huoli ja avuttomuus sekä isän että hänen koiransa vuoksi. Sydämen vajaatoiminta ilmeni vaivojen aiheuttajaksi ihmisellä, jota olin aina pitänyt korkeasta iästä huolimatta terveyden perikuvana.
Anu Pentik -näyttely oli hienosti toteutettu ja laajuudeltaan sopiva kuten Wäinö Aaltosen museon näyttelyt yleensä ovat. Ylipäätänsä nautin näyttelyistä, joissa teemaa lähestytään erilaiset kävijät huomioiden. Videot katson aina, pakotan itseni rauhoittumaan ja keskittymään, olemaan läsnä ja ottamaan haltuun. Etenkin tämän näyttelyn videon tekijöille lämpöinen kiitos pieteetillä toteutetusta, taiteilijan elämää, persoonaa ja lahjakkuutta tyylikkäästi esiin tuovasta videosta. Anu Pentik on sisukas ja lahjakas. Hän on yrittäjä, raivaaja, muotoilija, taiteilija ja käsityöläinen. Pentik on brändinä ollut elämässäni siitä lähtien, kun olen kipoista ja kupeista jotain ymmärtänyt, kaiketi yli 50 vuotta. 79-vuotiaan Anu Pentikin huikea mielen virkeys ja luomisen ilo tekivät todella suuren vaikutuksen, ja Turku-päivästä täydellisen. Respect!
Pari kirpputoriakin ehdin köyhtymättä tsekkaamaan matkalla rautatieasemalle sekä nauttimaan (kohtuullisessa korona-paniikissa) kahvia ja kakkua Gaggui Kaffela -kahvilassa, Humalistonkatu 15. Viihtyisä pieni kahvila rautatieaseman likellä. Kuuluisa kakuistaan!
Retkipäivän äänikirja: Eeva Joenpellon Lohja-sarjan toinen osa. Olipa muuten upea kirjasarja.
Suunnitelmissa päiväretki Turkuun ja pyöräily Ruissaloon Turun yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, jonne rautatieasemalta on n. 6 km:n matka. Kaupungin uudet kaupunkipyörät eli Föli-fillarit luvataan käyttöön ennen kesää. Mahtavaa, 700 uutta pyörää ja 70 asemaa.
Klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan suurempaa kuvaa.
Kiss My Turku 👄