Hoo Oppii -sivut tuli alunalkaen tehtyä, koska oli tarvetta havainnollistaa kuka olen, mitä osaan ja mitä opettelen ollakseni tyytyväisempi minä. Yllättäen sivujen tekeminen "kolahti" tarjoten innostavan paluun julkaisujen maailmaan, visuaalisuuteen ja sisällön tuottamiseen. Löytyi polku, jota kulkiessa olen pystynyt oppimaan ja edistymään, ja sittemmin olen tehnyt sivuja muillekin.
Miksemme ylipäätään tekisi enemmän sitä, mistä nautimme ja mitä tahdomme oppia lisää, sillä sellainen tekeminen on meille hyväksi?
Kuka? Puutyöopettaja (KTeO), mikä paljolti määrittää minua - siis se, että yo-kirjoitusten jälkeen päätin tähdätä puutyöopeksi huolimatta siitä, että silloin naiset eivät toimineet puutyöopettajina. Se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Yhtä merkittävä päätös oli exit pitkän puurtamisen ja yli 20 vuoden koulutusurakoinnin jälkeen, kun 58-vuotiaana asetin hyvinvointini etusijalle ja hyppäsin tyhjän päälle.
Olen talvi-ihminen. Rakastan pakkasta, lumen narskumista askelten alla, avantouintia. Kuivan heinäkuun voisin ohittaa, mutta talvisten ilojen toivoisin jatkuvan kunnes kevään kauneus herää. Syksyssä on oma taikansa, ja etenkin värinsä.
Voimaannun luonnossa. Nuuksio on kätevästi lähellä ja patikoin siellä ympäri vuoden. Valokuvaan paljon, ja näen siten enemmän ja tarkemmin. Tein työkseni vuosia lehteä - kuvasin, kirjoitin ja taitoin, joten kuvilla ja teksteillä pulailu on luontevaa ja mieluisaa.
Elän terveellisesti, noudatan kurinalaista ruokavaliota, nukun riittävästi ja vältän alkoholia sekä kurjistavia ajatuksia. Koska elämästä tulee nauttia ja ehdottomuutta on syytä välttää, herkuttelu on toisinaan suotavaa. Kahvitteluhetket – ovat hartautta.
Kuva yllä: Iso-Holma, Nuuksio.
Tuokioita, havaintoja, näkymiä, ajatuksia, muistoja, kokemuksia, kohtaamisia. Vinkkejä ja viisastelua. Klikkaa otsikkoa!
5.–7.7.2022 Keskikesällä Lontooseen? Tukalaa? Todennäköisesti, mutta minkäs teet, kun ystävän pyöreät synttärit on heinäkuun alussa ja Hampton Courtin palatsin maailman suurin puutarhafestivaali osuu sopivasti synttäreiden aikaan. Siispä jälleen Lontooseen, poimimaan brittien kukkaloistoa talteen....
14.5.2022. Olen vihdoinkin riittävän iso arvioimaan, mikä minusta on isoksi tultua tullut? Alle parikymppisenä puuseppäoppilaana olin puuseppäoppilas, kolmikymppisenä puutyöopettajana ja lehdentekijänä olin puuseppäoppilas, kuuttakymppiä lähestyvänä koulutuspäällikkönä olin .... olin yhä se samainen puuseppäoppilas. Ja olen yhä, oppilas.
17.3.2022. Kolmas koronan vuosi jo menossa. Olin kuukausia kuin täi tervassa, mutta nyt koronakooma ja sodanuhka alkavat hellittää. Konstit on monet, ja onneksi ne löytyivät. Tyhjältähän se tuntuu, jos ei ole mitään, mitä odottaa tai tavoitella. Nyt on. Lisäksi kevättä pukkaa sekä koodinpätkää.
3.2.2022 käynnistyi lumikenkäilykauteni Nuuksion lumisissa maisemissa. Hiihtokausi on yhä käynnistymättä, vaikka tykkään hiihtämisestä ja ihan kotikulmilla olisi hyvin hoidetut Leppävaaran ladut. Mutta kumpi? Sukset vai lumikengät?